LUT-yliopiston dekaania Riina Salmimiestä kiinnostavat kemian lisäksi johtaminen ja koulutuksen kehittäminen.
Sisko Loikkanen
Kun Euroopan avaruusjärjestö Esa viime vuonna ilmoitti pitkän tauon jälkeen taas rekrytoivansa kandidaatteja astronauttikoulutukseen, Riina Salmimies pani oitis paperit vetämään.
”Harvoin muistetaan, että astronautit tekevät kansainvälisellä avaruusasemalla tutkimustyötä. Juuri se kiinnosti minua”, kemiantekniikan tohtori sanoo.
Hakemuksensa tueksi hän liitti vaaditun ilmailulääkärin terveystodistuksen ja jäi odottamaan, mitä tuleman piti.
Hakijoita kertyi huimat 22 000. Heistä valittiin seuraavaan vaiheeseen vajaa kymmenesosa.
”Eurooppalaiset astronautit ovat tähän asti tulleet pääasiassa Ranskasta ja Saksasta. Yksi suomalainen on aiemmin päässyt kymmenen parhaan ja yksi nainen sadan parhaan joukkoon”, Salmimies taustoittaa kilpailutilannetta.
Hän ei jatkoon selvinnyt mutta ei jäänyt sitä harmittelemaan. Kiinnostava työ dekaanina – Suomen nuorimpana – Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston LUT:n insinööritieteiden tiedekunnassa sai jatkua.
Eläväinen nainen näköalapaikalla on herättänyt myös median mielenkiinnon. Salmimiehen on esitellyt sivuillaan muun muassa Cosmopolitan.
Haastatteluissa on kyselty, ketkä ovat hänen esikuviaan.
”Mieluummin kuin listaan omia esikuviani ehdotan, että esille ja nuorten esikuviksi astuisivat loistavat suomalaiset kemian ammattilaiset”, sanoo Salmimies, joka on harmikseen havainnut, että tutkijat viihtyvät paremmin kammioissaan kuin julkisuuden valokeilassa.
”He ovat ihan turhaan arkoja. Heillä on sellaista osaamista ja asiantuntemusta, jota kelpaisi hyödyntää yhteiskunnallisessa keskustelussa.”
Insinöörien ja kemistien pitäisi Salmimiehen mielestä oppia toimimaan ja etsimään ratkaisuja yhdessä mahdollisimman monien tahojen kanssa.
”Yritysväen kanssa he osaavatkin jo puhua. Mutta on todella tärkeää kyetä viestimään niin, että kaikki muutkin ymmärtävät.”
Dekaani iloitsee jo ennakkoon yhteiskuntatieteiden koulutuksesta, jonka LUT käynnistää syksyllä 2023. Alaa voivat sen jälkeen opiskella myös teekkarit osana omaa tutkintoaan.
”Uskon, että näin lisätään yhteistyötä teknologien ja yhteiskuntatieteilijöiden välillä.”
Tehtaan varjosta tutkijaksi
Riina Salmimies on kotoisin Kouvolan Voikkaalta, omien sanojensa mukaan ”paperitehtaan varjosta”.
”Tehtaat leimasivat taajaman elämää. Isän isä oli paperikoneinsinööri, omat vanhempani perinteisesti ajatellen työläisiä.”
Kotoa opittu elämän ohjesääntö kuului: kun tekee työtä, onnistuu. Periaate kirkastui lukiossa, jossa Salmimies luokan ainoana tyttönä otti lukujärjestykseensä myös fysiikan.
”Kotitehtäväksi tuli kerran laskea Maan ja Kuun välinen vetovoima. Pitkän yrittämisen jälkeen sinnittelin lopulta tuloksen, joka taisi olla vähän sinne päin. Mutta oivalsin, että kovalla työllä voin kyllä pärjätä”, Salmimies kertoo.
”Kun opettaja sitten pyysi taululle esittämään ratkaisun, kukaan ei viitannut. Minä menin.”
Kemian tunneilla tyttöä viehättivät erityisesti kokeelliset työt.
”Valmistimme ammoniumkloridia ja teimme liekkikokeita bunsenpolttimilla”, hän muistelee.
Lukion jälkeen jatkaminen LUT-yliopistoon oli itsestään selvää. Opintosuunta valikoitui loogisesti päättelemällä.
”Matematiikka tuntui liian abstraktilta, eikä fysiikan ilmiöitäkään pääse näkemään omin silmin. Sen sijaan kemiaa on konkreettisesti kaikkialla ympärillämme”, Salmimies hymyilee.
Pieni korkeakoulu osoittautui mukavaksi ja kollegiaaliseksi yhteisöksi.
”Vastaanotto oli lämmin, ja kavereita oli helppo löytää muiltakin opiskelulinjoilta.”
Luennoista Salmimies ei niinkään perustanut, mutta laskuharjoitukset ja laboratoriotyöt olivat sitäkin mieluisampia.
”Vaikka olin ahkera ja opiskelin tutkinnon tavallista lyhyemmässä ajassa, bileistäkään ei tarvinnut luopua”, hän naurahtaa.
Diplomityö syntyi prosessi- ja tehdassuunnittelun alalta, sen jälkeen väitöstutkimus kemiantekniikan yksikköoperaatioista. Vuonna 2016 valmistuneessa väitöskirjassaan Salmimies paneutui Outotecin keraamisten kiekkosuodattimien toimintaan rautamalmin rikastuksessa.
Väiteltyään Salmimies jatkoi alma materissaan ensin postdoc-tutkijana ja sen jälkeen tutkimuspalvelujohtajan äitiyslomasijaisena.
Sitten seurasi hyppy vedenpuhdistus- ja lietteenkäsittelyratkaisuja tarjoavan cleantech-yrityksen Endevin teknologiajohtajaksi. Pian tuli kuitenkin puhelu LUT:n rehtorilta Juha-Matti Saksalta.
”Hän pyysi minua dekaaniksi. Olin ajatellut, että joskus kymmenen vuoden päästä palaisinkin yliopistoon, mutta paluu koitti sitten vähän aiemmin.”
Kun Salmimiehen dekaaninpesti vuonna 2018 starttasi, hän teki jonkin aikaa kahta työtä päällekkäin. Tiedekunnan tuore johtaja sai heti alkuun huomata, että kaikki alaiset olivat häntä itseään vanhempia.
”Yliopistolta oli tosi rohkeaa valita tehtävään minut”, Salmimies sanoo.
Dekaanin työpäivät täyttyvät kokouksista, joissa päätetään muun muassa koulutuksen kehittämisestä, tutkimuksen profiloinnista ja henkilöstön rekrytoinneista.
Salmimies tapaa säännöllisesti myös yritysten ja yliopiston muiden sidosryhmien edustajia. Matkustamistakin työhön kuuluu.
”Vietin juuri pari viikkoa Yhdysvalloissa, jossa kävin Michiganissa ja Coloradossa sekä Massachusettsissa MIT-yliopistossa.”
Entä millainen koulutuslaitos LUT-yliopisto tällä hetkellä on?
”Se on kunnossa mutta ei valmis”, dekaani luonnehtii.
”Vielä pitää kehittää tutkintoja ja opintojaksoja niin, että niitä on helppo suorittaa myös työn ohessa.”
Salmimies kävi itsekin työn ohessa tietojohtamisen maisteriohjelman, josta hän valmistui vuonna 2016.
”Kauppatieteiden maisterin tutkinnossa opiskeltiin organisaation tietopääomaa ja aineetonta omaisuutta. Mahtava ohjelma!”
Rentona mailan varressa
Viikonlopuiksi Riina Salmimies matkaa toiseen kotiinsa Kirkkonummelle, jossa häntä odottavat puoliso ja saksanpaimenkoira Kamu.
Dekaani pitää itsensä fyysisesti kunnossa liikkumalla monipuolisesti. Lempilaji on crossfit. Aktiivinen liikuttaja on myös Kamu palloleikkeineen.
Lisäksi Salmimies on innokas golfaaja, jonka suosikkikenttä on Hämeenlinnan Linna Golf.
”Siellä on upea linnamiljöö ja hienot maisemat. Golf on hyvä vastapaino työlle, sillä se vaatii totaalista keskittymistä ja rauhoittumista. Mailaa ei saa puristaa, vaan on pysyttävä rentona.”
Aviomies harrastaa enduropyöräilyä, mutta vaimon menopeli on astetta vauhdikkaampi. Riina Salmimiehen voi usein bongata Porkkalanniemen mutkaisilta teiltä 700-kuutioisen Yamahan selästä.
”Kaikki alkoi siitä, kun sain mieheltä lahjakortin moottoripyöräkortin hankintaan. Itse asiassa vähän pelkään isoa pyörää, sillähän voi päästä hengestään. Ajaminen on minulle eräänlaista itsekasvatusta”, hän naurahtaa.
Vapaa-aikanaan Salmimies ehtii myös vapaaehtoistoimintaan. Hän on jäsenenä muutaman yrityksen neuvottelukunnassa ja kuuluu muun muassa Vuorimiesyhdistyksen aktiiveihin.
Tulevaisuuteen Riina Salmimies katsoo avoimin silmin. Dekaanin tehtävä ei ole 37-vuotiaalle eläkepaikka. Yksi vaihtoehto olisi yrittäjyys, johon häntä aikoinaan kannustettiin jo lapsuudenkodissa.
”Enää ei onneksi ole sellaista ajattelua, että yrittäjän pitää painaa töitä 15 tuntia vuorokaudessa. Sen sijaan on ymmärrettävä riskit ja osattava tehdä asiat fiksusti.”
Riina Salmimies
- Syntynyt Kouvolassa vuonna 1984.
- Ylioppilas 2003, Voikkaan lukio. Diplomi-insinööri 2007, tekniikan tohtori 2012, kauppatieteiden maisteri 2016, LUT-yliopisto.
- LUT-yliopisto: postdoc-tutkija 2012–2014, tutkimuspalvelujohtaja 2014–2016, neuvonantaja 2016–2017, insinööritieteiden tiedekunnan dekaani 2018–.
- Endev Oy: teknologiajohtaja 2018–2019.
- Asuu Lappeenrannassa ja Kirkkonummella. Perheeseen kuuluu puoliso.
- Harrastaa liikuntaa, elokuvia ja palapelejä.
(Kuva Teemu Leinonen/LUT-yliopisto) Kemian ammattilaiset esiin, Riina Salmimies patistaa. ”Meillä on osaamista, jota tarvitsee koko yhteiskunta.”
Juttu on ilmestynyt numerossa 3/2022 osana Kemia-lehden sarjaa Suomalaiset naiset ja kemia.
Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!
Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.
