Aurinko paistaa ja ranta-asuja mainostetaan. Rannat kutsuvat ja ihmiset turvautuvat korkeisiin suojakertoimiin ja beetakaroteeniin. Sanotaan, että karoteeni suojaa ihoa auringon haittavaikutuksilta ja auttaa syvän rusketuksen hankkimisessa.
Kun näin kerrotaan, tuntuu turvalliselta lähteä aurinkoa ottamaan karoteenisuojauksella. Tuntuu oikeastaan liian hyvältä, kun haitat ovat poissa ja saa kauniin rusketuksen. Karoteenia käyttäneet kertovat sen positiivisista vaikutuksista.
Mutta pitäisi olla identtinen kaksonen, joka ei käytä karoteenia ja vasta silloin vertailtaessa näkisi, oliko karoteenilla mitään vaikutusta rusketuksen syntyyn.
Ihosyövät ovat valkoisen väestön yleisin syöpämuoto ja sairastuneiden määrä kasvaa koko ajan. Kauniin rusketuksen saa ehkä rusketusaineilla, mutta ne eivät anna minkäänlaista suojaa auringon säteitä vastaan.
Haitat pienemmiksi vaatteilla ja korkean suojakertoimen aurinkovoiteilla
Maallikon tai kemistinkään ei ole helppo tietää aurinkovoiteiden toimintaa. Spektrofotometrillä voi mitata UV-spektrit, josta voi päätellä suojan tehosta säteilyn eri aallonpituuksilla. Kuitenkin ihmisillä on vankkoja mielipiteitä, mitä luonnon öljyjä voiteessa pitää olla.
Laajan suojan eri aallonpituuksilla saa nanomuotoisella titaanidioksidilla, mutta sen pitää olla pinnoitettua ja sen pitää esiintyä kidekimppuina, jotta se on turvallista ja toimivaa.
UV-säteilyn energia on kääntäen verrannollista säteilyn energiaan. Säteily on näkymätöntä ja sen määrää ja aallonpituutta pystyy arvioimaan vain epäsuorasti ilman laitteita.
Iholle kertyy reaktioenergiaa sitä enemmän mitä pienempi aallonpituus säteilyssä on ja mitä pidempi aika auringossa ollaan. Iho palaa, kun energiaa on liikaa.
Kannattaa peittää iho vaatteilla ja korkean suojakertoimen aurinkovoiteilla, jotta haitalliset ilmiöt iholla vähenisivät.
Aineen ominaisuudet muuttuvat nanokoossa
Terveyttä pyritään edesauttamaan hopeavedellä. Pelkästään tieto aineen antibakteerillisista ominaisuuksista on saanut ihmiset haluamaan hopeavettä. Nanokokoista hopeaa ei ole hyväksytty syötäväksi lääkkeenä tai elintarvikkeena. Kuitenkin jotkut myyvät ja jotkut ostavat sitä syödäkseen.
Kemisti tietää, että reaktiivinen aine voi toimia hyvin johonkin suuntaan, mutta voi aiheuttaa myös muita reaktioita tai ketjureaktioita. Nanokoossa aineen ominaispinta kasvaa huomattavasti ja reaktiivisuus kasvaa.
Kaikki eivät tiedä, että aineen ominaisuudet muuttuvat, kun sen kidekoko pienenee nanokokoon eli millimetrin tuhannesosaan. Nanokokoiset aineet eivät ole toivottuja kosmetiikassa ja siksi niiden pitää olla kidekimppuina, jolloin ne eivät kulkeudu iholta elimistöön.
Asbestikuidut kulkeutuvat hengitysteistä elimistöön ja ne eivät poistu elimistöstä vaan jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Sen vuoksi asbesti on vaarallista.
Lyijylle altistumisen varhainen vaikutus on verenmuodostuksen häiriö. Asbestin ja lyijyn haitallisuusmekanismi ihmiselle tunnetaan. Lyijyn kanssa on kuitenkin elettävä, sillä se on alkuaine ja metalli. Lyijy sitoutuu muihin metalleihin ja on tärkeä aine metallien kierrätyksessä.
Tutkittu materiaali ja jonka reaktiot eri ympäristöissä hallitaan, on turvallisempi vaihtoehto kuin tutkimaton luonnosta löytynyt materiaali. Kun aine syntetisoidaan, pystytään kontrolloimaan sen puhtautta.
Aurinko hyötykäyttöön entistä tehokkaammin
Aurinko paistaa ja auringon energiaa hyödynnetään sähköksi aurinkopaneelien avulla. Paneelien hinnat ovat tippuneet ja monet ovat niitä asentanet tai ovat aikeissa.
Tutkijat kuitenkin kehittävät uudenlaisia aurinkokennoja. Pyritään eroon kennojen kriittisistä materiaaleista ja aurinkokennojen tehoja parannetaan. Uusiutuvien materiaalien käytöstä on esimerkkinä lignoselluloosan hyödyntäminen aurinkokennoissa.
Tarvitaan paljon tutkimuksia, jotta osataan välttää heikot kohdat ja negatiiviset vaikutukset ja toisaalta löytää kaikki mahdollisuudet aurinkoenergian hyödyntämiseen.
Saila Seppo
Filosofian tohtori, Suomen Akatemian ohjelmapäällikkö
