Yhden kerrostaloasunnon rakentamisessa syntyy 26 kilogrammaa kalvomuovijätettä. Luku selvisi Aalto-yliopiston tutkimuksessa, jonka tilasi ympäristöministeriö. Tutkimuksen loppuraportin voi lukea täältä.
Tarkkaa tietoa jätteen määrästä ei ole aiemmin ollut, mikä on hankaloittanut kierrätyksen järjestämistä rakennustyömailla.
Jätettä tulee, koska kipsilevyt, eristevilla, keittiökaapit, parkettilattiat ja monet muut rakennustarvikkeet saapuvat työmaalle kalvomuoviin pakattuina.
Eniten kalvomuovijätettä jää sisävalmistusvaiheesta, etenkin kalusteista, ikkunoista ja ovista, laatoituksesta, alakatoista ja suojauksista.
Rakentamisen kalvomuovi päätyy nykyisin lähinnä energiajätteeksi eli poltettavaksi.
”Se on sekajätteeseen heittämistä parempi muttei ympäristön kannalta paras ratkaisu”, sanoo rakentamisen tuotantotalouden professori Antti Peltokorpi.
Eniten jätemuovia puurakentamisesta
Tutkimuksessa oli mukana kolme betonielementeistä rakennettavaa kohdetta ja verrokkina yksi puukerrostalotyömaa. Työmailla oli järjestetty kalvomuovijätteen erilliskeräys.
Keräysastioiden tyhjennysajat ja jätteen paino kirjattiin muistiin. Lisäksi tarkkailtiin sitä, paljonko joukossa oli värillistä tai likaista muovia.
Betonielementtikerrostaloissa kalvomuovijätettä syntyi keskimäärin 0,33 kiloa bruttoneliötä kohti. Puukerrostalo tuotti jätettä 3,4 kertaa enemmän kuin betonikohde. Syynä on, että puutaloissa myös ulkoseinäelementit pitää suojata muovilla kuljetuksen aikana.
Verrokkitalossa jokainen puuelementti oli suojattu erikseen. Jos suojataan vain elementtiniput, kalvomuovia kuluu 0,7 kertaa enemmän kuin betonikohteessa.
Likaisen ja värillisen kalvomuovin osuus oli 15–30 prosenttia kokonaismäärästä. Sekä lika että väri voivat vaikeuttaa materiaalin jatkojalostamista.
”Kun eri värejä päätyy kierrätysmuovimassaan, tuloksena on harmaata kierrätysmuovia. Värillisiä muoveja käytetään eniten brändäyksen takia, mutta siihen kannattaisi miettiä parempia vaihtoehtoja”, Peltokorpi sanoo tiedotteessa.
Uusi, ilmainen työkalu on hyvä ensiapu
Tutkijat kehittivät tulostensa pohjalta uuden, ilmaisen mallinnustyökalun, jonka avulla rakennuttaja tai pääurakoitsija voi arvioida etukäteen, kuinka paljon kalvomuovijätettä muodostuu ja missä rakentamisen vaiheissa.
Työkalun ansiosta kierrätysastioita voidaan toimittaa oikea määrä oikeisiin paikkoihin oikealla hetkellä.
Peltokorven mukaan toimiva logistiikka ei kuitenkaan vielä riitä. Pääurakoitsijan on mietittävä, miten myös alihankkijat saadaan sitoutettua erilliskeräykseen.
Yhdestä kerrostalosta voi tulla 2 000 kiloa kalvomuovijätettä – ja satakertaisesti muuta jätettä, kuten betonia ja puuta. Kuva Krishna Chauhan
Kierrätystä voitaisiin tehostaa myös tehokkaammalla digitaalisella tuotetiedolla.
”Materiaalitoimituksissa voisi olla tieto siitä, paljonko pakkaukseen ja suojaukseen on käytetty kalvomuovia”, Peltokorpi ehdottaa.
Taloudellinen porkkana kalvomuovin kierrättämiseen on pieni. Siitä ei tarvitse maksaa jätemaksua, toisin kuin esimerkiksi sekajätteestä. Motivaatiota voi vähentää myös kalvomuovijätteen vaatimaton osuus työmaan koko jätevuoresta.
Päivi Ikonen
(Kuva Krishna Chauhan) Rakennuksilla syntyvä muovijäte koostuu kalvomuovien lisäksi muun muassa PE-muovista ja styroksista. Kierrätys uusioraaka-aineena vaatii eri muovilaatujen erottamista toisistaan.
Aiheesta aiemmin:
