Aarre arkistoista -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kemia-lehdessä 6/2010.
Lääkemarkkinoilla jyräävät pian biologisten lääkkeiden kopiot eli biosimilaarit. Niiden kehitystä kiihdyttää maailmanlaajuinen tarve pitää terveydenhuollon kustannukset aisoissa.
Pekka Ihalmo
Jo lähes sata bioteknologista lääkettä on saanut myyntiluvan jossakin päin
maailmaa, ja ne ovat tätä nykyä lääketeollisuuden tuottavimpia valmisteita.
Kemiallisista lääkkeistä ollaankin vääjäämättä siirtymässä kohti biologisia
vaihtoehtoja.
Suomen myydyimmän biovalmisteen, monoklonaalisen vasta-aineen Humiran myynti ylitti viime vuonna 30 miljoonaa euroa, ja biolääkkeiden maailmanmarkkinan on ennustettu seuraavien viiden vuoden aikana kasvavan 200 miljardiin dollariin.
Patenttisuojan päättyessä kokonaissummasta jopa 80 miljardin dollarin osuus on avautumassa kilpailulle.
Jo nyt biolääkkeiden kopioita eli biosimilaareja kehittää nelisenkymmentä yritystä.
Perinteisten geneeristen valmistajien, kuten Tevan, lisäksi myös osa johtavista alkuperäislääkevalmistajista – esimerkiksi Eli Lilly, AstraZeneca ja Merck & Co – on laajentamassa toimintaansa biosimilaareihin.
Kolmanneksen hinta-ale
Ensimmäiset biosimilaarit hyväksyttiin EU:ssa markkinoille huhtikuussa 2006.
Myynnissä ovat muun muassa kasvuhormoni somatotropiinista sekä erytropoietiinista (epo) tehdyt valmisteet.
Lähivuosina ovat tulossa myös muiden lääkeaineryhmien biosimilaarit, kuten rekombinanttitekniikalla tuotetut insuliinijohdokset, reumalääkkeet ja interferonit.
Lääkkeiden hintatasoa biosimilaarien arvioidaan pudottavan noin 30 prosenttia.
Teollisuutta ajaakin halvempien lääkkeiden kehittämiseen myös julkisen terveydenhuollon kustannuspaine. Se näkyy erityisen selvästi Saksassa, jossa biosimilaarit tulivat ensimmäisinä markkinoille.
Toisaalta Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa biosimilaarien vauhtia ovat
hidastaneet brändiuskollisuus ja lääkäreiden vahva rooli hoitovalmisteen valinnassa.
Biosimilaarien ensisijainen kilpailuvaltti, edullinen hinta, ei siis riitä,
vaan menestymiseen tarvitaan muutakin, ja myös kopioista on kehitettävä yhä parempia versioita.
Horisontissa siintävätkin jo toisen sukupolven bioteknologiset lääkkeet eli
biobetterit. Ne parantavat olennaisesti tuotteen käytettävyyttä, tehoa ja jopa turvallisuutta.
Kehitteillä olevat ensimmäiset biobetterit ovat nykyistä pitkävaikutteisempia versioita esimerkiksi eposta ja ihmisen kasvuhormonista.
Kun biobetterit tyypillisesti ovat patenttisuojattuja, omalla tuotemerkillä
markkinoitavia valmisteita, ne voidaan myös hinnoitella kalliimmiksi kuin biosimilaarit.
Joidenkin arvioiden mukaan biobettereiden tuotto on investointeihin verrattuna suurempi kuin alkuperäisvalmisteiden, mikä on houkutellut alalle erityisesti riskirahoituksella toimivia yrityksiä.
Myös alkuperäislääkkeiden valmistajat kehittävät toisen sukupolven
biolääkkeitä parantaakseen kilpailukykyään.
Suomalaista osaamista
Jopa puolella pohjoisamerikkalaisista ja eurooppalaisista biosimilaarilääkkeitä kehittävistä yrityksistä on käytössään – joko itsellään tai tutkimus- ja kehitysyhteistyön kautta – uudentyyppistä teknologiaa, jolla muokataan vasta-aineiden tai muiden proteiinien molekyylitason
rakennetta.
Esimerkiksi sandiegolainen Femta Pharmaceuticals Ltd hyödyntää molekyylimuokkaus- ja seulontateknologioita saadakseen aikaan vasta-aineita, jotka sitoutuvat voimakkaammin solun pinnalla olevaan kohdemolekyyliin.
Brittiläinen PolyTherics Ltd puolestaan soveltaa pegylaatioteknologiaa, jolla saadaan pidennettyä lääkeaineen puoliintumisaikaa ja lujitettua molekyylin kolmiulotteista rakennetta.
Suomalaisesta näkökulmasta erityisen mielenkiintoisia ovat proteiinien sokerirakenteiden muokkausmenetelmät, joissa Helsingin yliopistolla ja Glykos Finlandilla on kansainvälisestikin kiinnostavaa osaamista.
Biomolekyylien kehittämiseen ja tuotantoon liittyvää osaamista on myös turkulaisella Biovianilla ja oululaisella Medipolis GMP:llä.
Sokerirakenteiden muokkauksessa voidaan hyödyntää vaikkapa biomolekyylin tuottoon käytetyn solulinjan vaihtoa tai solujen kasvatusolosuhteiden muutoksia.
Kun muutoksia tehdään esimerkiksi vasta-aineen antigeenia sitovan osan sokerirakenteisiin, voidaan parantaa aineen sitoutumista kohdemolekyyliin.
Proteiinien sokerirakennekuvion selvittäminen on olennaista myös ”tavallisten” biosimilaarien kehittämisessä. Mahdolliset tuotto- ja skaalauserot eivät saisi vaikuttaa merkittävästi lääkkeen turvallisuuteen tai tehoon.
Jotkin eläinperäiset sokerirakenteet lisäävät proteiinin immunogeenisyyttä ihmiskehossa ja heikentävät siten lääkkeen käytettävyyttä.
Biologinen lääke, biosimilaari, biobetter
Bio(tekno)loginen lääke on biologisesta materiaalista valmistettu lääke.
Biologisia lääkeaineita ovat muun muassa peptidit, proteiinit, monoklonaaliset vasta-aineet ja muut biomolekyylit tai niiden johdannaiset.
Pääosa biolääkkeistä on proteiineja, ja niiden valmistuksessa hyödynnetään usein geeniteknologiaa.
Biosimilaari on lähes alkuperäisvalmisteen kaltainen lääke, joka tulee markkinoille alkuperäisen tuotteen patenttisuojan umpeuduttua ja jonka myyntilupa osin nojaa alkuperäisvalmisteen dokumentaatioon.
Biosimilaari ei ole ns. geneerinen lääke, koska biomolekyylien luonteen
ja tuotantomenetelmien monimutkaisuuden vuoksi täydellistä rakenteellista vastaavuutta ei voida saavuttaa.
Biobetter on alkuperäisen lääkevalmisteen paranneltu versio, eräänlainen toisen sukupolven biosimilaari, jonka ominaisuuksia, kuten puoliintumisaikaa, on parannettu pienillä molekyylitason rakenteellisilla muutoksilla.
Biosimilaarit tiukasti säädeltyjä
Biolääkkeiden myyntilupahakemukset käsitellään EU:ssa ns. keskitetyssä menettelyssä Euroopan lääkevirastossa (EMA).
Vuodesta 2005 voimassa ollut biosimilaarien hyväksymismenettely on perinteistä geneeristen tuotteiden hyväksymistä laajempi: laatu- ja bioekvivalenssitutkimusten lisäksi lääkkeeltä vaaditaan myös teho- ja turvallisuustutkimuksia.
Biosimilaarien suurin markkinapotentiaali on Yhdysvalloissa, mutta siellä lääkkeiden kehittämistä on vaikeuttanut hyväksymismenettelyn puuttuminen.
Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 2010 maaliskuussa, kun presidentti Barack Obaman terveydenhuoltouudistus tuli voimaan.
Biobettereille ei ole erillistä hyväksymismenettelyä, vaan niihin sovelletaan pääsääntöisesti alkuperäislääkkeiden viranomaisvaatimuksia.
Biobetterien riskejä vähentää olennaisesti se, että tuotekehityksen ohjenuorana voidaan soveltuvin osin käyttää alkuperäislääkkeen kehityspolkua.
