Sotavuosien olot olivat vaikeat, mutta jouluun saatiin silti juhlan tuntua niin kodeissa kuin korsuissa.
Pula-ajan selviytymiskeinoina olivat arkipäivän kemia ja käden taidot.
Kotirintaman elämä vaati suurta kekseliäisyyttä, sillä maailmansodan puhjettua syksyllä 1939 ulkomainen tuonti Suomeen käytännössä loppui. Sen jälkeen kaikki oli tehtävä itse omista raaka-aineista.
Jos tilanne salli, kansanhuoltoministeriö saattoi joulun lähestyessä ilmoittaa, että elintarvikekupongilla olisi mahdollista ostaa ylimääräinen erä sokeria tai pieni kimpale lihaa.
”Pääosin joulun ruokatarjoilut saatiin kuitenkin kokoon säästämällä korttiannoksista etukäteen”, kertoo tutkija Leena Tiilikainen Turun museokeskuksesta.
Lanttulaatikkoa joulupöydissä oli, sillä kylmänkestävää juuresta riitti sotatalvien paukkupakkasista huolimatta.
Kylmänarasta perunasta tuli sen sijaan pula, kun perunaa kiusasivat myös taudit.
Ruttoisestakin perunasta saatiin kuitenkin perunajauhoa, jolla puolestaan voitiin korvata vehnäjauhojen puute. Näin syntyi kakku joulun kahvipöytään.
Kahvi itse oli luonnollisesti korviketta, jossa oli oikeaa ainetta vain nimeksi, ja loppu paahdettua ruista tai voikukanjuurta.
Numerossa 8/2015 ilmestynyt juttu kertoo myös, millaisin keinoin ja eväin joulupöytä rakennettiin rintamaoloissa. Lue koko juttu täältä.
(Kuva: SA-kuva) Jouluaaton 1939 tunnelma suistamolaisessa mökissä oli vakava.
