LAPSUUDESTA MUISTAN, kun veimme isän kanssa roskia Karstulan kaatopaikalle.
Tepastelimme muovipusseista muodostuneella, haisevalla kukkulalla. Lokit ja varikset lentelivät kilpaa tuulen kuljettamien roskien kanssa.
En ole varma, onko muistikuva totta. Nyt se tuntuu unelta. Olivatko kaikkien silmät kiinni?
Kun Uusiouutiset-lehti perustettiin vuonna 1989, Suomessa oli tuhansia kaatopaikkoja. Miltei joka kunnassa oli yksi tai useampi kuoppa tai kukkula, jonne roskat heitettiin.
Kun silmä vältti, jätettä dumpattiin myös metsiin ja vesistöihin.
JÄTEHUOLTO ON Suomessa harpannut yhdessä sukupolvessa kuopasta kiertotalouteen, kuten Henry Nygård mainion historiateoksensa taannoin otsikoi.
Uusiouutiset on seurannut kehitystä tarkasti melkein alusta asti, 35 vuotta.
Muutosta on ajanut laki.
Ensimmäinen jätelaki astui Suomessa voimaan vuonna 1978. Etenkin ongelmajätteille, kuten niitä silloin nimitettiin, piti perustaa turvallisia käsittelymenetelmiä.
Suomen ensimmäinen vaarallisen jätteen käsittelylaitos nousi 40 vuotta sitten Riihimäelle:
VUODEN 1994 jätelaki asetuksineen osoittautui kaatopaikkaamisen loppukaneetiksi. Sen jälkeen tuhannet kaatopaikat suljettiin ja kunnostettiin.
Jätteille piti keksiä muu ratkaisu.
1990-luku oli kompostilaitosbuumia. Myöhemmin alkoi yleistyä biojätteiden mädätys biokaasulaitoksissa.
Suurin yhdyskuntajätevirta ohjautui kuitenkin polttolaitoksiin. Kierrätyksessä olemme vasta alussa, uudelleenkäytössä hädin tuskin lähtökuopissa.
Lait paimentavat yrityksiä ja kuntia kiertotalouteen ja vastuullisuuteen. EU-direktiivit ovat rytmittäneet Suomen lainsäädäntötyötä.
NYKYISTÄ, VUODEN 2011 jätelakia ja sen asetuksia on muutettu näinä vuosina kymmeniä kertoja.
Lait ohjaavat katsettamme. On kuin alkaisimme vasta nyt nähdä monenlaiset jätejakeet, tähteet ja sivuvirrat uusin silmin.
Voisiko tätäkin hyödyntää teollisuuden raaka-aineena? Miten tästä saisi arvonlisää ja työtä?
Jopa biojätteet ovat palaamassa näkökenttään. Uusiouutiset-lehden juhlanumerossa kerrotaan lisää kierrätyslannoitteiden ja biokaasun kasvupotentiaalista sekä biojätteiden sisältämistä arvoaineista.
Odotimme resurssien niukentumista, mutta ennen niukkuutta koittivatkin pandemia ja sodat.
Äkkiä omavaraisuudella, huoltovarmuudella ja paikallisilla materiaaleilla on arvoa.
JÄTELAKI ON rakennettu uuteen uskoon Suomessa aina noin 15 vuoden välein.
Nyt jätelakia uudistetaan jälleen. Seuraavan jätelain nimi on ehkä kiertotalouslaki.
Onnea sen valmisteluun! Uusiouutiset seuraa, mitä siitä seuraa.
Elina Saarinen
Kirjoittaja on Uusiouutiset-lehden päätoimittaja. Blogi on versioitu lehden 35-vuotisjuhlanumeron 5/2024 pääkirjoituksesta.
Kuva: Leena Joutsen
Tilaa Kemiamedian uutiskirje!
Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!