Artikkeli vasta-ainelääkkeiden kehittämisestä ilmestyi 2. joulukuuta Kemia-lehdessä 7/2020. Lue koko juttu täältä.
Vaikka kehitteillä olevat vasta-ainelääkkeet todettaisiin tehokkaiksi covid-19-taudin selättäjiksi, niiden saatavuus jää rajalliseksi. Lääkkeitä saavat vain kaikkein etuoikeutetuimmat, sanoo virustutkija Giuseppe Balistreri Helsingin yliopistosta.
Koronatautiin tarkoitettuja biologisia vasta-ainelääkkeitä kehitetään kovaa vauhtia monella taholla.
Vasta-ainelääkkeet eivät anna pitkäaikaista suojaa tautia vastaan, mutta niistä toivotaan väliaikaisratkaisua ainakin siihen asti, kunnes rokotteiden laajamittainen jakelu pääsee alkamaan.
Työn alla on etenkin monoklonaalisia vasta-aineita eli niin sanottuja mabi-lääkkeitä. Laboratoriossa massatuotettavat mabi-lääkkeet matkivat elimistön itse tuottamia vasta-aineita.
Mabi-lääkkeet sisältävät vain puhtaita vasta-aineita, jotka vaikuttavat johonkin tiettyyn kehon tai taudinaiheuttajan kohtaan tai ominaisuuteen.
Siinä piilee myös niiden ongelma, sanoo virustutkija Giuseppe Balistreri Helsingin yliopistosta.
”Jos taudinaiheuttaja muuntuu, ei spesifin vasta-aineen mekanismi välttämättä enää purekaan sitä vastaan, ja pitkä lääkekehitystyö voi mennä hukkaan”, Balistreri kuvailee.
Riskiä voidaan jonkin verran pienentää käyttämällä viruslääkkeissä muutamaa erilaista monoklonaalista vasta-ainetta.
Toisaalta puhtaus on myös monoklonaalisten vasta-aineiden etu: kun tiedetään tarkkaan, mitä tuote sisältää ja miten se kehossa toimii, ennakoitavuus lisääntyy.
Kolmannen vaiheen suurtutkimuksia
Ensimmäiset mabi-lääkekandidaatit ovat jo edenneet ihmiskokeiden kolmanteen vaiheeseen.
Pisimmällä on amerikkalaisen Eli Lillyn tutkima bamlanivimab, jolle Yhdysvaltain lääkevirasto FDA on vastikään myöntänyt hätäkäyttöluvan.
Luvan perusteella bamlanivimabia saa antaa koronaan sairastuneille, joilla on korkea riski siihen, että tauti etenee sairaalahoitoa vaativaksi.
Parhaillaan Eli Lilly selvittää bamlanivimabin tehokkuutta koronatartunnan ehkäisyssä hoivakotien työntekijöillä ja asukkailla.
Yhtiö jatkaa toistakin hankettaan, jossa lääkekokelasta annetaan koronataudin lievää muotoa poteville, kotihoidossa pärjääville ihmisille. Tuloksia on luvassa tammikuussa.
Eli Lilly tutki aiemmin vasta-aineensa toimivuutta myös sairaalaan joutuneilla, vakavaa covid-19-tautia sairastavilla potilailla. He saivat lääkettä moninkertaisesti suurempia annoksia kuin yhtiön muissa tutkimuksissa.
Nämä kokeet jouduttiin keskeyttämään lokakuussa. Hanketta rahoittanut Yhdysvaltain allergia- ja tartuntatautien instituutti totesi, että bamlanivimab ei ensimmäisten 300 tapauksen perusteella tepsinyt vaikeaan tautimuotoon, eikä tutkimusta kannata jatkaa.
Yhdysvaltain väistyvän presidentin Donald Trumpin taannoista koronatartuntaa hoidettiin Regeneron-yhtiön kokeellisella Regn-Cov2-lääkkeellä.
Myös Regeneron ilmoitti sittemmin keskeyttävänsä kolmosvaiheen kliinisen tutkimuksensa sairaalapotilaiden osalta. Kahden eri vasta-aineen yhdistelmälääkettä testataan yhä ihmisillä, joilla on koronan lievä tai oireeton versio.
Maailman kalleimpia lääkkeitä
Monoklonaalisten vasta-aineiden valmistaminen on hyvin työlästä, ja niitä kyetään tuottamaan vain rajallisia määriä.
Science-lehden mukaan Yhdysvaltain hallinto on satsannut pelkästään Regeneronin lääkekandidaattiin 450 miljoonaa dollaria eli noin 385 miljoonaa euroa.
Investoinnilla suurvalta odottaa saavansa vuoden loppuun mennessä käyttöönsä 300 000 lääkeannosta. Se on melko vähän maassa, jossa päivittäiset tartuntaluvut ylittävät jo reilusti satatuhatta.
Regeneron on tosin yhdistämässä voimiaan bioteknologiayhtiö Rochen kanssa tarkoituksenaan kasvattaa tuotantoaan. Näin kuukausittainen valmistusmäärä voisi nousta 250 000 annokseen, yhtiö lupailee.
Myös Eli Lillyllä on suunnitteilla yhteishankkeita, joiden avulla se toivoo voivansa lisätä kapasiteettiaan ensi vuonna.
Onko näin pienillä määrillä oikeasti merkitystä?
Giuseppe Balistrerin mielestä asia nivoutuu kysymykseen yhdenvertaisuudesta ja etuoikeuksista.
”Monoklonaaliset vasta-aineet kuuluvat maailman kalleimpiin lääkkeisiin, minkä vuoksi ne menevät vain kaikkein etuoikeutetuimmille”, hän sanoo.
”Virologina tietenkin rakastan kaikkea tieteellistä kehitystyötä, mutta on tärkeää miettiä, mikä palvelisi pandemiatilanteessa mahdollisimman monia.”
Uudella vasta-aineella erilainen reitti
Balistrerilla on itselläänkin takataskussaan monoklonaalinen vasta-aine, vieläpä aivan uudenlainen. Se perustuu hänen johtamansa kansainvälisen tutkimusryhmän merkittävään löydökseen, koronaviruksen uuteen kulkureittiin elimistössä.
Toisen tartuntareitin löytäminen avaa lääkekehitykselle täysin uusia mahdollisuuksia.
Sars-cov2-viruksen on tiedetty tunkeutuvan soluihin tarttumalla niiden pinnalla oleviin ace2-reseptoreihin.
Balistrerin ryhmä havaitsi, että viruksen pintaproteiinit tunnistavat soluista myös neuropiliini-1-reseptoreja (nrp1), ja virus voi infektoida solun myös niiden kautta. Nrp1-reseptoreja on paljon esimerkiksi nenässä.
Ryhmän rakentama vasta-aine sitoutuu juuri neuropiliiniin ja estää koronaviruksen kiinnittymisen siihen. Ainetta ei vielä ole testattu ihmisillä, mutta soluviljelmässä se on vähentänyt tartuntaa tehokkaasti.
Tutkijat odottavat, tarttuisiko jokin lääkeyhtiö tilaisuuteen kehittää aihiota eteenpäin, sillä heidän omat rahkeensa eivät siihen riitä.
”Varsinkin laajat kliiniset tutkimukset vaativat valtavasti rahaa”, Balistreri toteaa.
”Jo tähän asti tehty kehitystyö on tullut tuhottoman kalliiksi. Haemme kuitenkin rahoitusta jatkotutkimuksiin, joissa hiirillä kehitetty aine muokataan ihmiselle sopivammaksi.”
Hän muistuttaa kehitteillä olevien mabi-lääkkeiden suuresta määrästä.
”Kannattaa ensin odottaa, mitä niiden tutkimuksista saadaan irti. Meidän vasta-aineemme voi tarjota erilaisen tien siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot eivät toimi.”
Toiveena laajemman saatavuuden vaihtoehdot
Koronapandemian ratkaisukeinojen valikoimaa olisi Balistrerin mielestä kuitenkin järkevää ohjata tietoisesti sellaisiin, joiden kehittäminen on nopeampaa ja saavutettavuus laajempi.
Hän kertoo, että mabi-lääkkeitä tutkitaan nyt pääasiassa injektioina eli ruiskeina, mikä tarkoittaa isoja ja kalliita annoksia.
Vasta-aineita ja muitakin viruslääkkeitä voitaisiin käyttää myös nenäsuihkeina. Tällöin ne voitaisiin annostella kohdennetummin pienempinä määrinä ja samalla halvemmalla.
”Suihke olisi myös yksi mahdollisuus vähentää sivuvaikutusten riskiä, kun lääke ei päädy suoraan verenkiertoon.”
Miksi nenäsuihkeet eivät siis ole yleisempiä?
”En ole havainnut, että lääkeyhtiöillä olisi niihin suurta kiinnostusta”, virologi vastaa.
Katja Pulkkinen
Tartu Kemia-lehden tilaustarjouksiin:
- Tilaa itsellesi tai lahjaksi läheiselle – 69 euroa
- Kannusta koululaista tai opiskelijaa lehtilahjalla – 49 euroa
- Kiitä opettajaa ja lahjoita lehti kouluun – 19 euroa
