Ihminen ilmestyi maapallolle Homo habiliksen eli käteväihmisen muodossa pleistoseenikaudella pari miljoonaa vuotta sitten.
Aikakauden ilmasto-olot olivat rajusti vaihtelevat ja pääsyy siihen, että ihmispopulaatioiden määrä pysyi pienenä ja laji kehittymättömänä.
Olosuhteet muuttuivat, kun pleistoseeni vajaat 12 000 vuotta sitten vaihtui holoseeniksi, nykyiseksi geologiseksi jaksoksi eli epookiksi. Sille on ollut ominaista poikkeuksellisen pitkäkestoinen vakaa ilmasto.
Holoseenin myötä syntyi ihmissuvulle varsinainen Eeden, joka mahdollisti lajin nopean kehityksen. Viime aikoina Eedenin vakaus on kuitenkin alkanut murentua.
Ensimmäiset merkit horjumisesta olivat havaittavissa 1950-luvun loppupuolella, josta lähtien trendi on vain kiihtynyt.
Teollisuuden päästöt ovat saastuttaneet ilmakehää ja vesivarantoja, luonnonvaroja on ylikulutettu, ja biologinen monimuotoisuus vähenee.
Perussyynä horjuntaan on väestöräjähdys, joka on saanut aikaan pirstoutuneen, keskenään kilpailevan ihmiskunnan. Omat lyhyen ajan edut peittävät alleen yhteiset tulevaisuuden uhat.
Maapallon keskeiset prosessit ovat nyt suistumassa pitkäaikaisesta tasapainostaan. Yli 10 000 vuotta kestänyt vakiintunut tila on monilta osin silmänräpäyksellisessä muutoksessa, mikä uhkaa johtaa uuteen geologiseen epookkiin.
Ihmiskunnan yhdeksän ”kuolemansyntiä”
Arvostettu tutkimuslaitos Tukholman resilienssikeskus (kansainväliseltä nimeltään Stockholm Resilience Centre) on jo toistakymmentä vuotta tutkinut ilmastonmuutoksen riskitekijöitä.
Kaikki uhat ovat ihmisen toimien seurauksia.
Tutkijoiden ideana on ollut jakaa keskeiset uhkatekijät lohkoihin, arvioida kullekin lohkolle turvarajat ja määrittää nykytilanne. Keskuksen uusin, kemiallista saastumista koskeva tutkimusartikkeli julkaistiin vuoden 2022 tammikuussa.
Tunnistetuista tekijöistä kiistattomin ja parhaiten tunnettu uhka on ilmastonmuutos eli ilmaston lämpeneminen. Globaalin uhan pääasiallinen aiheuttaja ovat hiilidioksidipäästöt.
Maailmanlaajuinen ja lisäksi kaksinkertainen uhka on myös valtamerien happamoituminen, joka vaarantaa sekä merieläimistön biodiversiteetin että merten toimimisen hiilinieluina.
Planeettaa ravisuttavat myös biologisen monimuotoisuuden väheneminen, luonnon typpi- ja fosforikierron häiriintyminen ja maankäytön muutokset eli luonnon ekosysteemien ottaminen asutuskeskusten tai viljelyn tarpeisiin.
Arvoituksia ovat ilmakehän aerosolikuorma sekä makean veden riittävyys.
Yhdessä puolustustaistelussa olemme onnistuneet. Ihmiskunta on kyennyt pysäyttämään otsonikadon etenemisen.
Mutta missä kohdin olemme menossa muiden turvarajojen osalta? Sen kertoo numerossa 3/2022 ilmestynyt tiedetoimittaja Jari Koposen artikkeli, jonka voit lukea kokonaisuudessaan täältä.
(Kuva Adobe Stock) Maapallon tasapaino on herkkä. Emme tiedä, mikä on piste, josta ei ole paluuta.
Tilaa Kemia-lehti loppuvuodeksi 2022 ja auta Ukrainaa!
Lahjoitamme puolet tilausmaksusta ukrainalaisten auttamiseen Pelastakaa Lapset ry:n kautta.
