Pienilmastollinen vaihtelu maapallon boreaalisella metsävyöhykkeellä ja tuntureilla on sekä alueellisesti että ajallisesti hyvin suurta.
Tämä selvisi uraauurtavassa suomalaistutkimuksessa, jonka tulokset on julkaistu Agricultural and Forest Meteorology -sarjassa. Tutkimuksen teki Ilmatieteen laitos yhdessä Helsingin yliopiston ja Oulun yliopiston kanssa.
Pienilmastollisen vaihtelun suuruutta boreaalisissa ja tundraympäristöissä ei ole aiemmin arvioitu kattavasti.
Tutkimuksen tulokset perustuvat lähes 450 mittausaseman havaintoihin. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen mittausverkosto kattaa seitsemän tutkimusaluetta etelän hemiboreaalisista sekametsistä puuttomalle tunturipaljakalle.
Tutkimuksessa yhdistettiin havainnot maaperä-, maanpinnan- ja ilmanlämpötiloista sekä tarkat paikkatiedot maanpinnan muodoista ja kasvillisuudesta tilastolliseen mallinnukseen. Näin saatiin selville myös tärkeimmät lämpötilavaihteluja säätelevät ympäristötekijät.
Hetkittäiset lämpötilaerot jopa 30 astetta
Pohjoisimmilla alueilla lämpötilan vaihtelua säätelevät tutkimuksen mukaan etenkin monimuotoinen topografia ja lumipeite. Etelämpänä korostuvat metsälatvuston ja vesistöjen roolit.
Pienilmastollisen vaihtelun suuruus osoittautui riippuvan vuodenajasta. Esimerkiksi alkukesästä tunturialueilla havaittiin hetkittäin jopa yli 30 asteen lämpötilaeroja mittausasemien välillä.
Tällaisia tilanteita esiintyy, kun voimakas auringonsäteily lämmittää maanpintaa etelään aukeavilla paisterinteillä, ja vastaavasti suojaiset, pohjoiseen aukeavat rinteet ovat vasta sulamassa lumipeitteen alta.
Myös eteläisillä tutkimusalueilla hetkittäiset lämpötilaerot olivat isot eli 20 astetta.
”Tutkimusalueesta riippumatta maanpinnan läheisyydessä lämpötilojen pienipiirteinen vaihtelu on huomattavan suurta”, vahvistaa tutkimusprofessori Juha Aalto Ilmatieteen laitoksesta.
”Tuloksemme korostavat kentällä mitatun lämpötilatiedon merkitystä, kun halutaan ymmärtää pienilmastollisen vaihtelun suuruutta pohjoisissa ympäristöissä.”
Pienilmastotieto auttaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä
Sään ääri-ilmiöiden, kuten helle- ja kuivuusjaksojen, ennustetaan tulevaisuudessa yleistyvän entisestään.
Yksi tutkimuksen keskeinen viesti on, että sääasemien mittaustiedot kuvaavat huonosti paikallisia lämpötilavaihteluita.
Nyt kerätyn kattavan aineiston avulla tutkijat voivat kuitenkin arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoiseen luontoon aiempaa tarkemmin.
”Uuden mikroilmastollisen tiedon valossa on mahdollista tunnistaa luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta suotuisia, erityisen viileitä paikallisilmaston taskuja. Näiden taskujen avulla monet pohjoiset lajit voivat selviytyä lämpiävässä ilmastossa”, kiteyttää professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta.
Tutkijat voivat jatkossa ennakoida esimerkiksi uhanalaisille eliölajeille suotuisien elinolosuhteiden muutoksia, tuhohyönteisten kannanvaihteluita sekä pienen mittakaavan vaihtelua hiilen- ja vedenkierron prosesseissa.
Uuden tutkimusaineiston ansiosta voidaan myös kehittää ennustejärjestelmiä muun muassa kasvukauden pituuden ja hallatilanteiden esiintymiseen ja seurata erityisesti kuusimetsille haitallisten kaarnakuoriaisten lämpösummakynnysarvojen ylittymistä.
(Kuva Adobe Stock) Pienilmastollinen vaihtelu pohjoisessa on erityisen suurta alkukesästä.
