Kuvassa Raili Nuortila vuonna 2017. (Kuva: Markku Joutsen)
Alla oleva Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtajan Raili Nuortilan haastattelu julkaistiin ensimmäisen kerran Kemia-lehden numerossa 9–10/1993.
Juttu julkaistaan uudelleen Nuortilan (1929–2019) muistoksi.
Raili Nuortila: Muuttuvassa tilanteessa on kyseenalaistettava vanhat rakenteet
Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Raili Nuortila ei ole ennättänyt nautiskelemaan menneistä saavutuksista työuransa viimeisen vuoden aikana.
Uuden etujärjestön rahkeet ovat olleet koetuksella tilanteessa, jossa Suomen kemianteollisuuden tulevaisuus riippuu kansantalouden kehityksestä ja poliittisista ratkaisuista.
”Taloudellisesta kriisistä selviytyminen edellyttää työn nostamista arvoonsa, vanhojen rakenteiden ravistelua ja kykyä sopeutua muuttuviin tarpeisin”, Nuortila sanoo.
Tässä haastattelussa hän esittää ajatuksiaan myös kemianteollisuuden ja suuren yleisön suhteista, uran ja äitiyden yhteensovittamisesta sekä johtamisen haasteista.
Raili Nuortilan työhuoneesta Eteläranta kympin seitsemännestä kerroksesta avautuu komea panoraama merelliseen Helsinkiin.
Nuortila on seurannut näköalapaikalta suomalaisen kemianteollisuuden nousua Suomen kolmanneksi suurimmaksi ja nopeimmin kansainvälistyneeksi teollisuudenalaksi.
Vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvä Nuortila ehti työskennellä 14 vuotta toimitusjohtajana Kemian Keskusliitossa, joka jäsenjärjestöineen käsitti satakunta alan yritystä.
”Jatkourakaksi” nimittämänsä kuluneen vuoden aikana hän on johtanut kemianteollisuuden liittojen yhdistymisen tulosta, Kemianteollisuus ry:tä, jossa on noin 220 jäsenyritystä.
Uusi edunvalvontajärjestö on joutunut tuoreeltaan mittavien haasteiden eteen. Koko kansantaloutemme on ajautumassa rakennemuutokseen, jonka ulkopuolelle kemianteollisuus ei voi jättäytyä.
Alan tulevaisuus riippuu ratkaisevasti Suomen talouden kehittymisestä, työmarkkina- ja energiapoliittisista ratkaisuista sekä integraatiokehityksestä.
Kemianteollisuuden on sitouduttava yhä enemmän myös ympäristöön ja turvallisuuteen sekä teknologiseen ja lainsäädännön kehitykseen liittyvien kysymysten ratkaisuun.
”Tabujen aika on ohi”
”Meidän on kyettävä kyseenalaistamaan vanhat rakenteet ja luomaan uusia toimintatapoja, joilla vastata muuttuviin tarpeisiin”, Raili Nuortila sanoo.
”Tabuaiheiden aika on ohi. Maailmassa ei ole sellaista asiaa, jota ei voitaisi tehdä paremmin. Esimerkiksi koko nykyinen työehtosopimusjärjestelmä sietää tulla mietityksi uudelleen.”
Kemianteollisuuden kansainvälinen Responsible Care -ympäristöohjelma on Nuortilan mielestä hyvä esimerkki uudesta ajattelu- ja toimintatavasta, joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen.
”Paitsi teollisuus myös viranomaiset ovat maailmalla sitä mieltä, että sääntely on mennyt liian pitkälle. Nyt etsitään uusia, toimivampia tapoja päästä haluttuun lopputulokseen.”
”Poliitikoilla on kiusaus häärätä pienten sirpaleasioiden parissa, vaikka nyt tarvittaisiin ennen muuta kokonaisuuden hallintaa. Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi syödä enempää kuin tienaamme”, Nuortila muistuttaa ja korostaa teollisuuden merkitystä elintasomme ylläpitäjänä ja keskeisenä työllistäjänä.
”Menneinä hulluina vuosina teollisuuden osuutta kansantaloudessa kutistettiin, mutta tilalle rakennetut elementit eivät kestäneet vaikeissa olosuhteissa. Työn tekeminen ja jalostusarvon nostaminen ovat nyt avaintekijöitä, joilla Suomi saadaan nousuun.”
”Teollisuuden halveksunta on osoitus ylellisyydestä”
Raili Nuortila toivoo, että suuri yleisö oppii vähitellen ymmärtämään paremmin kemianteollisuuden luonnetta ja merkitystä. Uudistuvan koulutuksen isoja haasteita on kemian perustietojen saattaminen osaksi yleissivistystä.
”Tieto ja koulutus ovat avaintekijöitä. Tunneperäisesti kemianteollisuutta vastustavat pitäisi saada sisäistämään se tosiasia, että he itse hyödyntävät joka päivä alan tuotteita ja palveluja.”
”Yhteiskunta on muuttunut uskomattomasti muutamassa vuosikymmenessä. Nykyinen nuori sukupolvi ei kerta kaikkiaan tajua, kuinka paljosta teollista kehitystä on kiittäminen.”
”Lapsuudessani näin melkein joka talon verannalla keuhkotautiin riutuvia nuoria. Monet tarttuvat taudit olivat siihen aikaan elämän ja kuoleman kysymys. Kun asuin 50-luvulla Otaniemessä, polio iski kahdesti naapurihuoneeseen kohtalokkain seurauksin. Tällaiset kurjuudet ovat nykyisin voitettu kanta, kiitos lääketieteen ja -teollisuuden.”
Nuortila pitää ylellisyyden osoituksena sitä, että nykyihmisellä on varaa halveksia teollista kehitystä ja tieteen saavutuksia.
”Luonnonmukaisuuden kritiikitön ihannointi on oikeastaan huvittavaa. Luontoa ne ovat tuhohyönteiset ja tautia aiheuttavat bakteeritkin. Elintasomme olisi aivan toisenlainen, jos emme olisi oppineet suojautumaan tällaisia luonnonmukaisuuksia vastaan.”
”Oma lapsuuteni oli luonnonmukaista elämää sanan varsinaisessa merkityksessä pellavan liotuksineen ja lampaiden keritsemisineen. Maalaistaloon ostettiin hyvin vähän tavaraa 30-luvulla.”
”Myös sodan jälkeen tavaratarjonta oli todella niukka; opiskeluaikanani muistan jonottaneeni koko yön saadakseni kumisaappaat. Sinänsä on ihan arvokas päämäärä yksinkertaistaa elämistä ja lähentyä luontoa. Laman hyviin puoliin voidaan laskea se, että olemme taas oppineet tulemaan vähemmällä toimeen.”
Raili Nuortilan lapsuudenympäristö oli asikkalalainen maatila, jossa ”oppi pitämään jalkansa tukevasti maassa ja tekemään lujasti töitä”.
”Sain hyvin arvokkaat eväät kotoa. Minulla oli viisaat vanhemmat, jotka laittoivat lapset harkitsemaan asioita itsenäisesti. Kasvoin kahdeksan lapsen sisarusparvessa, mistä oli sekin etu, että riitelykiintiöni taisi tulla pitkälti täyteen jo ennen kotoa lähtöäni.”
”Me kaikki päädyimme akateemiselle uralle. Kinusin itseni kouluun kuuden vanhana ja olin yhdeksänvuotias, kun lähdin oppikouluun ja aloin viettää viikot poissa kotoa.”
”Äitiys ei ole este uralle”
On sanottu, että naisen on paitsi oltava lahjakas myös tehtävä kolminkertainen työ päästäkseen huipulle: leipätyö, kotityö ja uratyö, joka vaatii esimerkiksi läsnäoloa oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.
Raili Nuortilaa tituleerataan julkisuudessa rautarouvaksi ja tahtonaiseksi, mutta hänelle itselleen naiseus ei ole ollut uran kannalta keskeinen asia. Sukupuolesta ei ole koitunut esteitä uralle, enintään hieman hidasteita.
”Onneakin on ollut matkassa. Minulla on enimmäkseen ollut esimiehiä, jotka ovat antaneet arvon kunnolla tehdylle työlle.”
”Itse en ole koskaan ajatellut, etten voisi tehdä jotakin sen tähden, että olen nainen. Enkä hyväksy alkuunkaan väitettä, jonka mukaan nainen ei voisi yhdistää uraa ja äitiyttä.”
Neljän lapsen äitinä Raili Nuortila on silti joutunut tekemään valintoja ja priorisoimaan ajankäyttöään.
”On kieltämättä rankkaa ja sitovaa olla samaan aikaan työssä ja pienten lasten äitinä. Mutta kyllä lapsille jää aikaa, kun sitä järjestää eikä huitele seurapiireissä. Harrastukset ja matkustelu jäivät vähiin lasten ollessa pieniä.”
”Toisaalta tuo aika oli antoisaa, ja erilaisten töiden rytmitys ja vaihtelu antoivat dynamiikkaa. En tunne tehneeni mitään erityisiä uhrauksia. Lastenhoito tuotti aluksi ongelmia, mutta löysimme onneksi osaavan kotiapulaisen, joka oli meillä yhteensä 19 vuotta.”
Nuortila ei tunnustaudu päämäärätietoiseksi urasuunnittelijaksi.
”Lähdin opiskelemaan kemiaa lähes sattumalta, en ollut edes nähnyt yhtään alan yritystä. Valintaani taisi vaikuttaa luokkatoverien epäily, etten kuitenkaan pääsisi Teknilliseen korkeakouluun.”
”Valmistuin huonoon aikaan ja päädyin 25 vuodeksi koulutustani vastaamattomaan työhön, ensin lisenssivirastoon, sieltä Suomen Teollisuusliittoon ja Suomen Pankkiin. Opiskelin sittemmin työni ohella kauppatieteiden kandidaatiksi. Kemian Keskusliittoon minut pyydettiin 15 vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan urani on ollut suunnittelematon, mutta hyvin mielenkiintoinen.”
”Johtajan on kyettävä keskustelemaan”
Johtaminen on vaativa tehtävä, etenkin nykyisin, kun ilmapiiri on kiristynyt monilla työpaikoilla. Millainen on hyvä johtaja?
”Keskusteleva”, Nuortila vastaa.
”Sellainen, joka ymmärtää kokonaisuuden ja sen, että ihmiset ovat erilaisia. Hyvä johtaja on sekä määrätietoinen että nöyrä. Itse olen tavannut vain pari kaikkitietävää esimiestä, joiden itsetunto ei antanut periksi kysyä alaisen näkemystä.”
Hyvän työntekijän Nuortila tunnistaa puolestaan siitä, että tämä on kiinnostunut työstään, tiedostaa osansa kokonaisuudesta ja kantaa siitä vastuuta.
Oman johtajakautensa vaikeimpiin tehtäviin Raili Nuortila lukee neljän työntekijän irtisanomisen kemianteollisuuden järjestöjä yhdistettäessä vuosi sitten.
”Sellaisessakin tilanteessa esimiehen täytyy kyetä keskustelemaan ja kuuntelemaan. Ikävätkin asiat on mahdollista hoitaa kunnolla.”
”Minulla on ollut tämän viidentoista vuoden aikana erinomaisia työtovereita, jotka ovat ansiokkaasti kehittäneet asiantuntemustaan ja yhteydenpitoaan eri tahoille niin, että sitä kautta on tässä järjestötyössä voitu saavuttaa merkittäviä tuloksia.”
Työrupeamansa miellyttäviin puoliin Nuortila sijoittaa työtoverien ohella hyvän ja aktiivisen jäsenistön, jota on ollut ilo palvella, sekä monet arvokkaat kontaktit alan ihmisiin Suomessa ja maailmalla.
”Olemme pieni kansa, ja siksi meidän ollut pakkokin lähteä maailmalle ajoissa. Siitä on hyötyä nyt, kun kemianteollisuus on tullut luonteeltaan yhä globaalimmaksi.”
”Olemme saavuttaneet osaamisessa tason, joka on tuonut meille menestystä kansainvälisillä markkinoilla. Tämä koskee yhtä hyvin kemian perusteollisuutta kuin myös useimpia erikoistuotealoja.”
”Lääketeollisuus ja maaliteollisuus ovat esimerkkejä aloista, joilla keskittyminen on tuottanut hyviä tuloksia. Lääketeollisuus on tullut vaiheeseen, jossa voimme vähitellen tuottaa omia alkuperäislääkkeitä. Maaliteollisuudessa on kehitetty valtavasti uusia tuotteita, joiden tuotannossa otetaan huomioon myös ympäristökysymykset.”
”Ympäristönsuojelun osaamistamme voimme vähitellen tarjota myös kansainvälisille markkinoille. Tuotantoprosessit ovat kehittyneet yhä puhtaammiksi. Samanaikaisesti on saatettu tarjota uusia ratkaisuja myös muiden tuotannonalojen ja yhdyskuntien ympäristöongelmiin.”
”Odotan intomielellä tammikuun ensimmäistä”
Toimitusjohtaja Raili Nuortila on tehnyt tiiviin työrupeaman ja valmistautuu nyt uuteen elämänvaiheeseen menneitä haikailematta. Muutos on hänelle tervetullut.
”Aloitin työurani 40 vuotta sitten. Päällimmäisenä on tunne siitä, että olen tehnyt oman osani”, Nuortila sanoo.
”Odotan tammikuun ensimmäistä intomielellä. Minulla on yhdeksän lastenlasta ja mielessäni liuta asioita, joita en ole ehtinyt tehdä aikoihin. Nyt on tilaisuus lukea ja tehdä töitä käsillä.”
”Perheellämme on kesäpaikka saaristossa, ja äskettäin on samalta suunnalta hankittu talviasuttava mummonmökki puutarhoineen. Pelaan golfia ja laskettelen. En pelkää yhtään, että aikani kävisi pitkäksi.”
Leena Laitinen
Raili Kaarina Nuortila (o.s. Vilppula) on syntynyt Asikkalassa 12.4.1929. Hän valmistui v. 1946 ylioppilaaksi, v. 1953 kemian diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta ja v. 1977 kauppatieteiden kandidaatiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta. Nuortilan työnantajia ovat olleet Lisenssivirasto (1953-57), Suomen teollisuusliitto (1957-72), Suomen Pankki (1972-78), Kemian Keskusliitto (1978-92) ja Kemianteollisuus ry (1993). Vuosina 1961-1969 hän toimi Kumiteollisuusyhdistyksen asiamiehenä. Nuortilalla on ollut luottamustehtäviä lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä organisaatioissa, mm. CEFICissä, ECE:n kemianteollisuuden komiteassa, Suomen ja SEV:n yhteistyökomissiossa, EUREKA-neuvottelukunnassa ja Suomen Ulkomaankauppaliitossa. Raili Nuortila on naimisissa, ja hänellä on neljä lasta ja yhdeksän lastenlasta. Hänen harrastuksiaan ovat mm. golf, laskettelu, keramiikka ja lukeminen.
Lue myös:
Suomalaiset naiset ja kemia -sarjan juttu Raili Nuortilasta (Kemia-lehti 1/2017)
Raili Nuortila 1929–2019 – Tahtonaisen tie vei maatilalta kemianteollisuuden huipulle
