Suomalaisten Kemistien Seuran ruoriin on tarttunut uusi toiminnanjohtaja. Sari Vihavainen arvostaa satavuotiaan järjestön perinteitä ja uskoo niiden antavan hyvän pohjan tulevaisuuden rakentamiselle.
Filosofian maisteri Sari Vihavainen aloitti Suomalaisten Kemistien Seuran toiminnanjohtajana syyskuun puolessavälissä. Hänen liikkeelle lähtönsä sattui seuran vuosikalenterin kiireisimpään ajankohtaan, jolloin akuutisti hoidettavat tehtävät seuraavat toistaan.
Lokakuulle osuu runsaasti tapahtumia ja kokouksia sekä myös kansainvälisten toimintojen raportointeja ja valmisteluja. Kemian Seuroilla on laaja edustus kansainvälisissä kemian järjestöissä, kuten Iupacissa, EuChemSissä ja Efcessä.
”Olen näinä ensimmäisinä viikkoina saanut iloisesti yllättyä, kuinka laajaa ja monipuolista seuran toiminta onkaan”, Vihavainen hymyilee.
Seura itsessään on toki tuttu vuosien takaa, jolloin hän liittyi sen jäseneksi Oulun yliopiston kemianopiskelijana.
”Erityisen mielelläni luin jo silloin Kemia-lehteä, joka oli ja on seuran jäsenetu. Sieltä löytyi kiinnostavia juttuja.”
Kovasta alkuvauhdista huolimatta matka on lähtenyt sujumaan sulavasti ilman karikoita.
”Kiitos siitä kuuluu etenkin edeltäjilleni Heleena Karrukselle ja Sanna Mikkolalle, joilta olen saanut paljon apua ja taustoitusta asioihin.”
Vihavainen kertoo suhtautuvansa työnantajaansa arvostavasti.
”Sadassa vuodessa seura on ehtinyt tehdä paljon asioita ja rakentanut vahvan perustan, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin.”
Sari Vihavaisella on takanaan monipuolinen työura. Hän valmistui kemistiksi Oulun yliopiston orgaanisen kemian laitoksesta ja toimi sen jälkeen pitkään lääketeollisuuden palveluksessa.
Mukaan on mahtunut työskentelyä niin tutkimuksessa kuin analyyttisessa tuotekehityksessä silmälääkkeiden parissa sekä laboratorioiden ja tuotantotoimintojen vetämisessä.
Kokemusta on kertynyt myös petrokemian suunnittelu- ja konsultointialan laatutoiminnoista.
”Yhtenä punaisena lankana urallani on ollut ymmärtää toimintojen eri näkökulmat ja laadun kehittäminen.”
”Paljon mahdollisuuksia”
Vaasassa syntynyt ja Keski-Suomessa koulunsa käynyt Vihavainen varttui yrittäjäperheessä.
”Se ehkä näkyy siinä, että pidän itsenäisestä työskentelystä, tekemisen meiningistä ja asioiden viemisestä eteenpäin systemaattisesti”, hän pohtii.
Järjestötoiminnan hän aloitti varsinaisesti vaiheessa, jossa hänen kaksi lastaan harrastivat aktiivisesti judoa ja käsipalloa.
”Etukäteen vannoin, että en siihen rumbaan lähde, mutta pian löysin itseni puuhaamasta urheiluseurojen eri tehtävissä, myös joukkueenjohtajana.”
Kun paikka kemistien omassa seurassa avautui haettavaksi, Vihavainen halusi heti tarttua tilaisuuteen.
”Kemian ja järjestötoiminnan yhdistelmä oli se, joka veti. Ymmärsin myös, että kyseessä on näköalapaikka, jossa pääsee toimimaan laaja-alaisesti kemian koko kentällä.”
Laatua voi hänen mukaansa parantaa myös seuratoiminnassa.
”Pääseuran ja paikallisseurojen käytäntöjä voisi harmonisoida lisää. Siiloutumista pitäisi välttää, sillä se vie energiaa yhteistyöltä”, Vihavainen sanoo.
”Nuorten kemistien tarpeiden huomioiminen sekä tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteensovittaminen lisäisi olemassa olevan potentiaalin hyödyntämistä. Mahdollisuuksia on paljon.”
Eri puolilla maata toimiviin kemistiseuroihin Vihavainen toivoo pääsevänsä tutustumaan lähemmin mahdollisimman pian.
”Pirkanmaan kemistiseuran 60-vuotisjuhlassa minulla olikin jo ilo vierailla.”
Urheiluseura on lasten aikuistuttua taakse jäänyttä elämää.
”Nykyään pelaan sulkapalloa ja ajelen moottoripyörälläni. Hienointa ajaessa on tuntea tuulen tuiverrus kasvoillaan.”
Päivi Ikonen
(Kuva Sari Vihavaisen kotialbumi) Sari Vihavainen on päässyt uudessa työssään heti tekemisen makuun. ”Olen saanut iloisesti yllättyä, kuinka monipuolista seuran toiminta onkaan.”
Lue myös:
