Veriseitikki on Suomessa yleinen sienilaji. Se ei sovi ruokasieneksi, mutta sen sisältämiä väriaineita hyödynnetään luonnonvärjäykseen. Kuva: Wikimedia Commons.

Veriseitikin keltainen väriaine voi olla haitallinen ihmiselle – punainen turvallinen värjäykseen

Veriseitikistä saatavien bioväriaineiden turvallisuudessa ihmiselle voi olla merkittäviä eroja.

Asian havaitsi proviisori Johanna Yli-Öyrä väitöstutkimuksessaan.

Esimerkiksi punasävyinen dermorubiini vaikutti solukokeissa turvalliselta, kun taas keltaisella emodiinilla oli haitallisia vaikutuksia soluihin.

Veriseitikki on perinteisesti luonnonvärjäykseen käytetty sieni, joka tuottaa useita antrakinoniväriaineita. Yli-Öyrä tutki niiden toksisuutta eli haitallisuutta ihmissoluille.

”Nykyiset teolliset väriaineet ja niiden tuotanto ovat iso ympäristön saastuttaja”, hän sanoo.

”Tarvetta on kestävästi tuotetuille, biohajoaville tekstiili- ja pakkausväriaineille, joita voitaisiin mahdollisesti saada esimerkiksi veriseitikistä.”

Solumutaatioita ja allergiaoireita

Luonnollinen alkuperä ei kuitenkaan takaa väriaineen turvallisuutta, joten Yli-Öyrän mukaan sitä on tärkeää tutkia ennen isomman mittakaavan käyttöä.

Hän selvitti väitöstyössään myös väriaineiden metaboliaa eli sitä, miten ne muuttuvat ihmisen elimistössä.

”Joskus aineet ovat toksisia vasta, kun ne ovat muuntuneet kemiallisesti.”

Tutkimus paljasti, että veriseitikin yleisin väriaine, kirkkaan keltainen emodiini, aiheuttaa ihmissoluissa mutaatioita ja oksidatiivista stressiä. Lisäksi se toimii ihoherkistäjänä eli voi aiheuttaa allergiaa.

Oranssisävyinen dermosybiini aiheutti jonkin verran oksidatiivista stressiä mutta ei muita haitallisia vaikutuksia.

”Punasävyinen dermorubiini sen sijaan vaikuttaa turvalliselta ja hyvin toimivalta väriaineelta, eikä se muunnu ihmiskehossa lainkaan.”

Osa BioColour-tutkimushanketta

Yli-Öyrä hyödynsi tutkimuksessaan ihmisen immuuni- ja maksasolulinjoja. Ihoherkistävyyttä hän tutki KeratinoSens-testillä, joka on kehitetty korvaamaan eläinkokeita.

Metaboliaan hän paneutui ihmisen ja eri eläinlajien metaboliaentsyymeiden avulla.

Yli-Öyrä teki väitöstyönsä osana BioColour-tutkimuskonsortiota, jossa selvitetään monitieteisesti luonnonvärien uusia käyttömahdollisuuksia.

Kestäviä bioväriaineita ja -värjäysteknologiaa – Helsingin yliopisto johtaa suurhanketta

Uusia menetelmiä luonnonvärien tuotantoon

Johanna Yli-Öyrän väitöskirja Toxicity and metabolism of Cortinarius sanguineus dyes tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 24.1.2025.


 

Tilaa Kemiamedian uutiskirje!

Tilaajana saat sähköpostiisi kerran viikossa kiinnostavimmat uutiset ja tiedot alan tapahtumista ja työpaikoista. Osallistut samalla arvontaan!

Lue lisää ja tee tilaus täällä.

Kerro Kemiamedian toimitukselle mielipiteesi!

 

Nimi(Pakollinen)
This field is hidden when viewing the form
Mitä mieltä olit artikkelista? Lähetä meille palautetta.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Lisää uutisia